Ajatuksia itsensä hyväksymisestä

Sorry this post is just written in finnish. Please use google translator if you want to read it in english.

Sini sai omalla henkilökohtaisella tekstillään itsensä hyväksymisestä pohtimaan tätä asiaa taas kerran ja ehkä enemmän sen vaikeutta. Miksi meidän on niin vaikea hyväksyä itseämme ulkonäöllisesti? Miksi ei koskaan ole itsestäänselvää että on okei olla sellainen kuin on?

image

Mä olen itse aikanaan paininut itseni hyväksymisen kanssa pitkään ja siihen, että mä lopulta tajusin että mä olen itselleni se tärkein ja kriittisin tuomitsija tarvittiin monta epäonnistunutta muutosyritystä ja monet itkut ja raivot. Asiaan ei vaikuttanut  vaikka kuinka joku olisi kertonut mulle mitä ja kaikki positiiviset asiat vilpittömästikin. Silti pysyin oman pääni sisällä siinä vihatilassa.

Haluan tarttua kuitenkin sanaan hyväksyä. Meidän tulee hyväksyä maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt, hallituksen tekemät päätökset yms. Mutta miksi meidän pitää hyväksyä itsemme? Miksi käytämme muotoa hyväksyä? Miksi opetamme joka päivä lapsille ja muille ihmisille että sinun tulee hyväksyä itsesi?

Paljon kysymyksiä yhteen pinkaan, mutta näitä mä mietin. Koen, että meidän tulisi puhua itsenään olemisesta sisäisesti ja ulkoisesti täytenä itseisarvona. Se on fakta, että olet hyvä ja kaunis juuri sellaisena kuin olet. Sen ei tulisi vaatia minkäänlaista hyväksyntää. Uskon itse sanan hyväksyntä lähtevän perimmäisesti siitä, että meille ihmisinä on tärkeää kuulua joukkoon ja olla muiden silmissä okei. Haluamme näyttää siltä, kuin se on sosiaalisesti hyväksyttävää.
Tämä sosiaalisesti hyväksyttävä ulkonäkö ei ole vain 2000-luvun juttu, vaan se on lähtöisin jo sieltä kun ihmiset ovat alkaneet muodostaa yhteisöjä. Voisi sanoa, että eläimilläkin on tärkeää näyttää oikealta, sillä se on parin muodostamisen kannalta tärkeää… Eläimillä ne kriteerit vaan ovat hiukan erilaiset.

Oman itsensä “vapauttaminen” inhosta, tuntuu olevan erityisesti meidän naisten suuri puheenaihe ja vaikka kaikki sukupuolet sitä kokevat tuodaan se erityisesti aina esiin naisten kohdalla ja naistenlehdissä. Puhuttaessa painosta, oli se sitten yli- tai alipainoa, ovat naiset aina suurimmassa asemmassa.
Johtuneeko tämä erottelu sitten siitä että naisia on historiassa pidetty tärkeinä koristeina miehen rinnalla sekä heidän velvollisuutenaan pitää ulkonäköä tärkeänä seikkana vai vain kulttuurista jossa pidetään naisten asiana keskustella näistä asioista yleisesti enemmän, syö se pohjaa tulevaisuuden aikuisilta, nuorilta ja lapsilta pitää itsensä rakastamista itsestäänselvänä oikeutena.

Ajatus siitä, että omasta ulkonäöstään pitäminen olisi itsestäänselvää, tuo monille usein mielen ajatuksen siitä haluaako kukaan muuttua enää?
Minä pidän omaa ulkonäköäni ja vartaloani hyvänä ja on okei näyttää siltä kuin näytän, mutta haluan silti muuttua.
Yksi asia ei sulje toista pois ja oman kokemuksen myötä, viimeisen elämäntaparemontttini aikana, olen huomannut että se että pidän itsestäni puskee minua paljon paremmin eteenpäin. Sillä haluan pitää itsestäni huolta ja vaikka olen hyvä jo nyt haluan olla vielä parempi versio itsestäni.
Negatiiviset ajatukset itsestäni ovat vain lannistaneet kaikki aiemmat yritykseni sillä enhän kuitenkaan ollut hyvä, joten miksi se tulevakaan olisi ollut.

image

Ajatukset on harhailleet melko paljon kirjoittamisen aikana, enkä ole varma saako kukaan tekstin ideasta kiinni, mutta yritän tiivistää asian pariin lauseeseen:
Meidän ei pitäisi puhua itsemme hyväksymisestä, vaan se että me kaikki olemme hyviä ulkoisesti ja sisäisesti pitäisi olla itseisarvo. Se että pidät itseäsi jo nyt hyvänä ja arvokaana ei sulje pois ajatusta kehittymisestä ja siitä että haluaisit muuttaa jotain itsessäsi.

Rakastetaan kaikki itseämme sellaisina kuin olemme, mutta halutessamme huolehtia itsestämme rakentakaamme parempia versioita jo hyvästä.

Kuvat: weheartit

 

1 Comment

  1. Sini says: Reply

    Loistava teksti. Sille peukku!

    Haluan tarttua tohon et ku sä teet sitä elämäntapa remppaa ni se ei todellakaan ole sitä, et ei olis tyytyväinen ei olis sinut itsensä kanssa. Ei, se on just sitä et pitää huolta itsestään! Ja kun sen muutoksen tekee itsensä, ei ulkopuolisen paineen takia siinä onnistuu. Itse ainakin kompastuin pitkään niihin ajatuksiin että teen sen muille, miellyttääkseni muita ja jos mielytän muita saatan ehkä joskus mieluttää itseäni.

    Ihminen on myös niin paljo enemmän ku ulkonäkö. Se meissä ihmisissä sitä “hienoa” onki vert eläimiin, että meillä on persoonaa eri tavalla. Me pystytään vaik tutustuu netissä ilman omaa kuvaa jne jne jne.

    herätti niin paljo ajatuksia et pätkii ja juoksee ajatus ihan huolel.

    Mut hyvä, ajatuksia herättävä postaus. Kiitos siitä :)
    Kuten instaan kirjotin:
    Oon ylpee siit mitä oon, enkä kadu mitään vaikka teen muutoksii. Ja just näin sen pitää mennä!

Leave a Reply