Sosiaalinenepävarmuus

Mä en usein mielelläni näin julkisesti avaudu asioista jotka koskevat mun erittäin henkilökohtaista elämääni, sillä niillä on ollut tapana tulla väärin ymmärretyksi.

Mutta nyt koen, että haluan kertoa omassa elämässäni erityisesti viime aikoina paljon läsnä olleesta asiasta, joka vaikuttaa minuun ja siihen miten näen asioita. Uskon myös etten ole ainut, kuka asian kanssa painii joten ehkä tästä on jollekin apuakin siinä määrin, että tietää ettei ole yksin tässä maailmassa asiansa kanssa.

Kysessä on siis vaikeudet tietyissä sosiaalisissa tilanteissa ja sosiaaliseen elämään liittyvä ahdistuneisuus.

 

 

Kaikki on saanut alkunsa lähes koko peruskoulun ajan kestäneestä kiusaamisesta. Olen ollut aina ujo ja varautunut uusien ihmisten seurassa, mutta koulussa tapahtunut kiusaaminen sai minut vielä varautuneemmaksi. Valitettavasti kiusaajani kuuluivat lähipiiriini, sillä he tai hän oli omien kavereideni kaveri. Olin myös melkoinen väliinputoaja ja sekä ala- että yläasteen ajan vaeltelin eri ryhmien välillä paljon koulussa.
En kokenut, että ympärilläni oli pahemmin ihmisiä, joihin olisin voinut luottaa ja nekin vähät joille luottamukseni annoin pettivät sen ennen pitkää ja saivat minut vielä enemmän epäilemään.

Näin siis historiaa lyhyesti, mikä on johtanut tähän. Olen käynyt terapiassa ja siitä on ollut apua, olen myös nyt löytänyt paljon ystäviä joihin koen voivani luottaa. Asiat eivät kuitenkaan parane pienessä ajassa, vaikka ne ovat tähän mennessä jo parantuneet paljon.

Edelleen ajoittain saan kausia, jolloin ahdistaa se olenko tehnyt jotakin jonka takia ystäväni eivät halua enää olla kanssani, onko minuun vain kyllästytty, olenko ollut itsekäs, liian kaukana liian kauan?
Nämä kysymykset vaivaavat minua ja aiheuttavat ahdistusta. Erityisesti nyt muutettuani pois kotikaupungistani ovat suhteet siellä oleviin ystäviin muuttuneet ja minua usein harmittaa, kuinka en voi viettää heidän kanssaan aikaa ja tunnen jääväni ulkopuolelle. Se ei ole heidän vikansa millään tavalla, sillä on täysin normaalia että eri kaupungeissa asuessa aikaa ei niin paljon ole ja se vaatii järjestelyä.

Valitettavasti nämä pelkoni aiheuttavat tiettyinä kausina paljonkin harmaita hiuksia lähimmilleni, sillä varmistelen kyllästymiseen asti onko kaikki ok ja kävelen varpaillani tai en uskalla sanoa mitään, etten vain suututa.
Se on myös raskata minulle, mutta silti olen pahoillani eniten lähimpieni takia. Onneksi minulla on arvokkaita ystäviä jotka jaksavat näitä ongelmiani ja edes yrittävät ymmärtää minua.

 

 

Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää ja yritän aina muistaa kausien iskiessä, että kyllä minulle sanottaisiin jos olisin jotakin väärää tehnyt ja minä en aina ole se syypää. Niitäkin kertoja tottakai on kun itse teen useammankin virheen.
En oikein tiedä oliko tekstillä päätä tai häntää, mutta halusin nyt kirjoittaa ulos ajatukset jotka ovat viimeisten kuukausien aikana taas vaivanneet. Näitä kausia yleensä tulee silloin kun elämässäni on paljon muutakin stressiä työn tai sen puolesta jaksavatko läheiseni omien vaikeuksiensa keskellä tai jonkun muun syyn takia.

 

Vaikka olen joskus täysi pönttö arvostan ja rakastan ystäviäni eniten maailmassa ja he ovat parhaita mitä voin saada. Toivon olevani heille myös tärkeä.

Kuvat: weheartit

Leave a Reply